{"id":55,"date":"2020-04-26T17:16:25","date_gmt":"2020-04-26T14:16:25","guid":{"rendered":"https:\/\/citedesartsfi.wordpress.com\/?page_id=55"},"modified":"2021-12-03T12:53:01","modified_gmt":"2021-12-03T10:53:01","slug":"historia","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/citedesarts.fi\/?page_id=55","title":{"rendered":"Historia"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
\n

<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Taidemaalari Eero Snellman<\/strong>, joka asui Pariisissa aikoinaan useita vuosia, esitti vuonna 1947 Pariisissa vetoomuspuheen kansainv\u00e4lisen taiteilijakeskuksen perustamisesta.<\/p>\n\n\n\n

Cit\u00e9 Internationale des Arts<\/a><\/strong> toteutui monien vaiheiden j\u00e4lkeen Pariisin kaupungin rahoittamana vuonna 1965, jolloin valmistui ensimm\u00e4inen sen kolmesta suuresta rakennuksesta.<\/p>\n\n\n\n

Useat maat hankkivat taiteilijoilleen asunto- ja ty\u00f6skentelytiloja uudesta keskuksesta. Pariisin taiteilijakaupungin s\u00e4\u00e4ti\u00f6 \u2013 Stiftelsen f\u00f6r konstn\u00e4rstaden i Paris perustettiin Helsingiss\u00e4 vuonna 1960. S\u00e4\u00e4ti\u00f6n s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin kirjattiin sen toiminta-ajatukseksi ”hankkia Suomen taiteilijoille ty\u00f6huoneita Cit\u00e9ss\u00e4 sek\u00e4 luovuttaa niit\u00e4 Pariisissa opintojaan harjoittavien kuva-, s\u00e4vel- ja teollisuustaiteilijain sek\u00e4 arkkitehtien k\u00e4ytett\u00e4viksi mahdollisimman edullisin ehdoin”<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Pariisin taiteilijakaupungin s\u00e4\u00e4ti\u00f6n s\u00e4\u00e4dekirjan allekirjoittivat toukokuussa 1960 monet suomalaisen kulttuurin ja politiikan merkkihenkil\u00f6t, muun muassa K.A. Fagerholm<\/strong>, Edwin Linkomies<\/strong>, H.V. Gummerus<\/strong>, Maire Gullichsen<\/strong>, Roger Lindberg<\/strong> ja Sakari Saarikivi<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iset suomalaiset taiteilijat, jotka kauden 1965\u201366 aikana p\u00e4\u00e4siv\u00e4t asumaan Pariisin uuteen taiteilijakeskukseen, olivat viulutaiteilijat Erkki Kantola<\/strong>, Seija Salmiala<\/strong> ja Ilkka Talvi<\/strong>, kuvanveist\u00e4j\u00e4 Laila Pulllinen<\/strong>, kuvataiteilijat Ernst Mether-Borgstr\u00f6m<\/strong>, Ahti Lavonen<\/strong> ja Kauko Lehtinen<\/strong> sek\u00e4 sisustusarkkitehti Reino Ojanen<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Vuosien my\u00f6t\u00e4 Pariisin taiteilijakeskuksen suomalaisten ateljeiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kasvanut nykyiseen yhdeks\u00e4\u00e4n. Oman nimikkoateljeensa ovat saaneet Eero Snellman, Jean Sibelius<\/strong> sek\u00e4 Mirjam Helin<\/strong>. <\/p>\n\n\n\n

Uusien tilojen hankinta oli aktiivista etenkin 1980-luvulla, jolloin alkuper\u00e4isten nelj\u00e4n ateljeen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kaksinkertaistui; viimeisin suomalaisten asunnoista Cit\u00e9ss\u00e4 hankittiin vuonna 1993.<\/p>\n\n\n\n

Ateljeiden hankinnassa s\u00e4\u00e4ti\u00f6t\u00e4 ovat merkitt\u00e4v\u00e4sti tukeneet monet yksityiset lahjoittajat<\/strong>, Suomen Kulttuurirahasto<\/strong>, Alfred Kordelinin s\u00e4\u00e4ti\u00f6<\/strong>, Jenny ja Antti Wihurin rahasto<\/strong>, Niilo Helanderin s\u00e4\u00e4ti\u00f6<\/strong> sek\u00e4 Teosto r.y.<\/strong> ja ESEK<\/strong>. S\u00e4\u00e4ti\u00f6 my\u00f6nsi Opetusministeri\u00f6n<\/strong> tuella vuosittaista matka-avustusta stipendiaateille vuoteen 2015 asti.<\/p>\n\n\n\n

Yli tuhat suomalaista kuvataiteiden, luovan ja esitt\u00e4v\u00e4n s\u00e4veltaiteen, tanssitaiteen, taideteollisuuden ja arkkitehtuurin edustajaa on Pariisin taiteilijakaupungin s\u00e4\u00e4ti\u00f6n ansiosta saanut t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 tilaisuuden asua ja ty\u00f6skennell\u00e4 keskell\u00e4 Pariisia, tutustua muiden alojen taiteisiin omassa ty\u00f6skentely-ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n, saada vaikutteita eri kansallisuuksia edustavilta taiteilijoilta ja luoda kontakteja sek\u00e4 Cit\u00e9ss\u00e4 ett\u00e4 talon ulkopuolella.<\/p>\n\n\n\n

Pariisin taiteilijakeskuksessa on nyky\u00e4\u00e4n 90 maan edustajien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 yhteens\u00e4 326 ateljeety\u00f6tilaa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Eero Snellman
Puhe Pariisissa 1947<\/strong><\/p>
Teid\u00e4n Ylh\u00e4isyytenne,
Hyv\u00e4t Naiset,
Hyv\u00e4t Herrat,

Taiteen ranskalaisen koulun on vuosisataisten perinteittens\u00e4 ja alati uudistuvan taidek\u00e4sityksens\u00e4 sek\u00e4 uusien tekniikoittensa ansiosta onnistunut vaikuttaa syv\u00e4sti kuvataiteisiin niin vanhassa kuin uudessa maailmassa. Aina 1700-luvulta meid\u00e4n p\u00e4iviimme Pariisi on ollut maalaustaiteen ja kuvanveiston kiist\u00e4m\u00e4t\u00f6n p\u00e4\u00e4kaupunki.

Taiteilijat kaikilta maailman kolkilta ovat tulleet t\u00e4nne opiskelemaan. He ovat palanneet t\u00e4nne mahdollisimman usein viipy\u00e4kseen niin kauan kuin heid\u00e4n varansa suinkin sallivat. Jo ennen maailmansotia ulkomaisten taiteilijoiden oli vaikeata l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ateljeita. Jos niin k\u00e4vi, heid\u00e4n oli pakko hankkia koko kalustus, mallip\u00f6yd\u00e4t, stafflit ja jopa huolehtia l\u00e4mmittimien ja valaisinten asentamisesta.

Tied\u00e4n kokemuksesta, ett\u00e4 suuri osa opintoihin varatuista rahoista hupeni jo asettautumiskuluihin, jotka toistuivat seuraavilla kerroilla. Muistoa kirvelt\u00e4\u00e4 sekin, ett\u00e4 kalusteet piti myyd\u00e4 pilkkahintaan vain hetke\u00e4 my\u00f6hemmin ja t\u00e4m\u00e4 opiskeluvaroissa tuntuva lovi koski kaikkia j\u00e4lkeen tuleviakin. N\u00e4m\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t mutta hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4t menot v\u00e4ltett\u00e4isiin, jos voitaisiin toteuttaa suunnitelma, joka minulla on kunnia esitt\u00e4\u00e4 Teille.

Ennen kuin teen niin, tahtoisin kuitenkin lausua muutaman sanan niist\u00e4 kalustetuista ateljeista ja studioista, joita saattoi vuokrata ennen sotaa. Enp\u00e4 ole koskaan n\u00e4hnyt huonekaluja, jotka olisivat edustaneet niin huonoa makua, suorastaan kamalaa, kuin n\u00e4iss\u00e4 kalustetuissa ateljeissa, iljett\u00e4viss\u00e4 pesiss\u00e4, jotka olisivat kelvanneet vaikka Sartren ”Suljettujen ovien” lavasteiksi, mutta jotka eiv\u00e4t totisesti olleet taiteen tekemiselle suotuisaa ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Studioita taasen ei ollut koskaan suunniteltukaan \u2013 sen paremmin pohjansa kuin useimmiten etel\u00e4\u00e4n antavien ikkunoittensakaan puolesta \u2013 maalareiden tai kuvanveist\u00e4jien tarpeisiin.

Vierasmaalaisten taiteilijoiden vaikeudet l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Pariisista ateljee olivat jo ennen sotaakin suuret, mutta nyt ja viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ne ovat suorastaan ylitsep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t, ellemme tartu toimeen. Jos taiteilijan on asuttava hotellissa, h\u00e4n ei voi viipy\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin lyhyen hetken. H\u00e4nen on kerrassaan mahdotonta asettua oloilleen ja luoda mit\u00e4\u00e4n kest\u00e4v\u00e4\u00e4 ja sellaista, johon juuri kontakti ranskalaiseen taiteeseen olisi antanut leimansa.

T\u00e4ll\u00e4 kriittisell\u00e4 historian hetkell\u00e4, jolloin Ranskan kutsumuksena on pysytt\u00e4yty\u00e4 sivistyksen eturintamassa \u2013 kun Yhdistyneet Kansakunnat ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet sijoittaa t\u00e4nne UNESCOn p\u00e4\u00e4majan \u2013 ei saa v\u00e4heksy\u00e4 sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, jonka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaikuttaneet taiteilijat ovat tehneet ja aikovat jatkossakin tehd\u00e4 Ranskan hyv\u00e4ksi.

Luulenpa voivani sanoa, ett\u00e4 ilman n\u00e4it\u00e4 taiteilija-kulttuuril\u00e4hettil\u00e4it\u00e4 Ranskan maine maailmalla olisi tuntuvasti v\u00e4h\u00e4isempi.

Ennen kuin kehit\u00e4n ja selvit\u00e4n suunnitelmaani Taiteilijoiden Kaupungista eteenp\u00e4in, kuvailen Teille maani p\u00e4\u00e4kaupungissa Helsingiss\u00e4 jo toteutettua t\u00e4m\u00e4ntapaista hanketta, Lallukan S\u00e4\u00e4ti\u00f6t\u00e4, jonka johdossa olen toiminut viisitoista vuotta, sen perustamisesta lukien.

It\u00e4-Suomen kaupallisessa keskuksessa Viipurissa, joka sijaitsee juuri \u00e4skett\u00e4in allekirjoitetun rauhansopimuksen mukaan ven\u00e4l\u00e4isille luovutetulla alueella, eli viime vuosisadan lopussa k\u00f6yh\u00e4 maalaispoika, josta tuli maakuntansa kuuluisin kauppamies. Juho Lallukka teki uransa huipulla suuria lahjoituksia ja h\u00e4nest\u00e4 tuli suomalaisten taiteilijoiden t\u00e4rke\u00e4 mesenaatti. H\u00e4nen testamenttaamillaan varoilla rakennettiin koti taidemaalareille, kuvanveist\u00e4jille, muusikoille, s\u00e4velt\u00e4jille ja oopperalaulajille. Talo sijaitsee 1.677 neli\u00f6metrin tontilla, ja sen suuruus on 25.000 kuutiometri\u00e4. Siin\u00e4 on 46 eri kokoista asuntoa, joista 20 ateljeita, joissa kussakin 1\u20135 asuinhuonetta. Lis\u00e4ksi siell\u00e4 toimii klubi, jossa naimattomat voivat nauttia ateriansa ja jonne talon ulkopuoliset mutta klubiin kuuluvat voivat tulla vieraittensa kanssa keskustelemaan tai vaikkapa lukemaan p\u00e4iv\u00e4lehti\u00e4 tai taide-el\u00e4m\u00e4n julkaisuja kaikkialta maailmasta. J\u00e4senet voivat my\u00f6s osallistua kerran kuussa j\u00e4rjestett\u00e4viin korkeatasoista ohjelmaa sis\u00e4lt\u00e4viin illanviettoihin. T\u00e4ytyy viel\u00e4 lis\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 talossa on ty\u00f6pajoja, joiden teknillinen varustus on t\u00e4ydellinen; taiteilijat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tkin mieluusti n\u00e4it\u00e4 mahdollisuuksia puut\u00f6ihin, taontaan, valuihin, kankaanpohjustukseen ja muihin, jotka muutoin haittaisivat heid\u00e4n yksityisateljeittensa rauhaa.

Taloa ei ole lainarahoilla rakennettu. Vuokrat ovat juuri siit\u00e4 syyst\u00e4 vaatimattomat ja ne riitt\u00e4v\u00e4t suurin piirtein kiinteist\u00f6n yll\u00e4pitoon. Muutamat i\u00e4kk\u00e4\u00e4t n\u00e4yttelij\u00e4t ja muusikot ovat saaneet sielt\u00e4 valoisan ja jopa ilmaisen asunnon vanhuudenp\u00e4ivikseen. On my\u00f6s studioita, jotka annetaan stipendinluontoisesti helpottamaan lahjakkaiden nuorten ty\u00f6skentely\u00e4. Nuoret sitoutuvat luovuttamaan asunnon toisille, jos heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vakiintuu tai joka tapauksessa tietyn vuosim\u00e4\u00e4r\u00e4n umpeen kuluttua.

Vuonna 1938 olin ryhtynyt yhteisty\u00f6ss\u00e4 Pariisin Maailmannn\u00e4yttelyn Suomen paviljongin ranskalaisen arkkitehdin Alphonse Jouvenin kanssa k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4\u00e4n projektia, jonka tarkoituksena oli luoda Pariisiin juuri kuvaamani Lallukan S\u00e4\u00e4ti\u00f6n liit\u00e4nn\u00e4inen.

Valitan syv\u00e4sti, ett\u00e4 sota ja taloudelliset vaikeudet, joista maani on nyt selvitt\u00e4v\u00e4, estiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n hankkeen toteuttamisen; ilman niit\u00e4 se olisi jo valmis. Sallikaa minun nyt tulla asiaan: Pariisin Taiteilijoiden Kaupunkiin, ehk\u00e4p\u00e4 vain toiveajattelun luomaan.

Kuvittelen sen olevan avoin kaikille taiteilijoille riippumatta heid\u00e4n rodustaan tahi kansalaisuudestaan. He asuvat kaikki saman katon alla ja heid\u00e4n v\u00e4lilleen muodostuu \u2013 niin rohkenen toivoa \u2013 henkil\u00f6kohtaisia yhteyksi\u00e4, jotka aivan varmasti rikastuttavat heid\u00e4n henkist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4.

T\u00e4ss\u00e4 ei ole syyt\u00e4 omaksua periaatetta, jonka mukaan kullakin kansakunnalla olisi oma rakennuksensa, kuten Yliopistokaupungissa on tehty, koska jo ennen sotia ilmeni, etteiv\u00e4t ne kannata. Aika ajoin ne kerrassaan tyhjentyiv\u00e4t useiden kuukausien ajaksi, kun opiskelijat palasivat kotimaihinsa lomanviettoon. Akuutin asuntopulan, suorastaan kriisin paineissa ne ovat nyt avanneet ovensa kaikille kansakunnille, mik\u00e4 on tehnyt niiden toiminnasta taloudellisesti kannattavaa ja kansainv\u00e4lisyyden kannalta hy\u00f6dyllisemp\u00e4\u00e4.

T\u00e4ss\u00e4 siis, millaisena itse n\u00e4en Pariisin Taiteilijoitten Kaupungin:

Talo, nelj\u00e4 julkisivua, puiston varrella. Keskell\u00e4 piha, kukkaistutuksia, yll\u00e4 avoin taivas. Sen nurmikentill\u00e4 voivat kuvanveist\u00e4j\u00e4t esitell\u00e4 tuoreimpia t\u00f6it\u00e4\u00e4n vuotuisten asukkaiden n\u00e4yttelyn yhteydess\u00e4. Suuri, hyvin suuri n\u00e4yttelysali on varattu maalaustaiteelle ja se antaa pihalle, valaistuksen vaatimusten mukaisesti. Sali toimii n\u00e4yttelyiden v\u00e4lisen\u00e4 aikana juhlien ja konserttien pitopaikkana ja siihen liittyv\u00e4t ravintola ja kokoontumishuoneet. Sen ohella, ett\u00e4 talo tarjoaa taiteilijoille paikan omistautua taiteelliseen luomisty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 kaikessa rauhassa, tarvitaan my\u00f6s klubi, joka vet\u00e4isi puoleensa mahdollisimman paljon pariisilaistaiteilijoita. Sallikaa minun vakuuttaa pitk\u00e4n kokemukseni painolla Teille, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi hyvin erilaista tavoitetta voivat toteutua samanaikaisesti.

Itse taloon palatakseni, maalareiden ja kuvanveist\u00e4jien ateljeet pit\u00e4isi sijoittaa siten, ett\u00e4 niiden ikkunat antavat it\u00e4\u00e4n tai pohjoiseen. Suunnitelmat olisi laadittava sellaisiksi, ett\u00e4 pienen huoneiston voisi niin tahtoessaan yhdist\u00e4\u00e4 ateljeehen tai erottaa siit\u00e4 mielen mukaan. Se mahdollistaisi tarvittaessa esimerkiksi naimattoman taiteilijan tyyty\u00e4 keittokomeroon tai parveen kun taas samassa yhteydess\u00e4 olevan pienen asunnon voisi antaa muusikon k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.

Muusikot muodostavatkin toisen taiteilijaryhm\u00e4n, joilla on tavattomia vaikeuksia asua hotelleissa. Niit\u00e4 kun ei ole suunniteltu pianoa tai viulua soittaville tai p\u00e4iv\u00e4n pitk\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n harjoittaville asiakkaille.

J\u00e4t\u00e4n ranskalaisten kollegoitteni harkintaan, pit\u00e4isik\u00f6 asuntoja varata my\u00f6s Pariisissa k\u00e4yvien ranskalaisten taiteilijoiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.

Taiteilijoiden talo kalustettaisiin mukavasti, mutta yksinkertaisesti ja kaikkea ylellisyytt\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4en. Ateljeissa olisi kaikki taiteilijan tarvitsema: verhot, valaistus, malli- ja ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4t, maalaustelineet, jalustat ja hyllyt ynn\u00e4 muut sellaiset.

Kuulen jo arkkitehtiyst\u00e4vieni mutisevan: ”Tuo on kaikki kaunista, mutta montako neli\u00f6t\u00e4 ja kuutiota siihen menisi?” On vaikeata antaa vastausta oikop\u00e4\u00e4t\u00e4, mutta voidaan kuitenkin l\u00e4hte\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ateljeepula on huutava eik\u00e4 se suinkaan parane.

Rakennuspaikan ja piirustusten tulisi olla sellaiset, ett\u00e4 tulevat laajennukset ovat mahdollisia. N\u00e4hd\u00e4kseni olisi syyt\u00e4 aloittaa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 200.000 kuutiometrin rakennuksesta.

Olen kyll\u00e4 varsin hyvin selvill\u00e4 vaikeuksista, jotka on voitettava, jotta voidaan rakentaa, arvioida kustannukset ja ker\u00e4t\u00e4 varat t\u00e4h\u00e4n suurisuuntaiseen hankkeeseen juuri t\u00e4n\u00e4 aikana, jolloin kaikki maat s\u00e4\u00e4telev\u00e4t ankarasti valuutansiirtoja. Tied\u00e4n my\u00f6s, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n suunnitelmaani voidaan suhtautua olkap\u00e4it\u00e4 kohauttamalla ja luokitella se yhdeksi muitten utopioiden sekaan juuri koska sen toteuttaminen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mahdottomalta nykyoloissa.

Toistan kuitenkin: vierasmaalaisten taiteilijoiden asunto-ongelman ratkaisusta riippuu, pysyyk\u00f6 Pariisi taiteiden p\u00e4\u00e4kaupunkina. Jos ei mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 menett\u00e4\u00e4 se edun, jonka my\u00f6s taloudellisesti tuottaa ulkomaalaisten taiteilijoiden suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4.  Suuren kansakuntanne vaikutusta maailmassa ja Ranskaan kohdistuvaa hyv\u00e4\u00e4 tahtoa yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t n\u00e4m\u00e4 samaiset taiteilijat, joiden vaikutus omassa maassaan on suurempi ja syvempi kuin viime aikoihin saakka on tahdottu edes tunnustaa. Ranskan todelliset yst\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t voi suhtautua v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti t\u00e4llaiseen tilanteeseen eik\u00e4 olankohautus riit\u00e4.  Kuulen toisaalta jo sellaisenkin vastav\u00e4itteen, ettei t\u00e4m\u00e4 Teille juuri esitt\u00e4m\u00e4ni Taiteilijoiden Kaupunki -suunnitelma riit\u00e4 poistamaan ateljeepulaa. Se on liiankin ilmeist\u00e4, valitettavasti. Toteutuessaankin suunnitelma ei olisi muuta kuin uuden aikakauden alku. Se olisi kuitenkin tuntuva osoitus siit\u00e4, ett\u00e4 huolimatta kaikista aikamme vaikeuksista tahdomme rakentaa ja kynt\u00e4\u00e4 kulttuurin uudella saralla, jolla tiet\u00e4\u00e4kseni ei ole tehty mit\u00e4\u00e4n todella merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 lukuun ottamatta Suomen Lallukan S\u00e4\u00e4ti\u00f6t\u00e4.

Suunnitelman toteutumisen pit\u00e4isi l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ottaen huomioon, ett\u00e4 Pariisin kaupunki on jo harkinnut tonttia.

Kun suunnittelu on edennyt hahmolleen, pit\u00e4isi UNESCO:n v\u00e4lityksell\u00e4 vedota kaikkiin ulkomaisiin taiteilijayhdistyksiin ja -ryhmiin, jotka voisivat tuntea kiinnostusta t\u00e4h\u00e4n hankkeeseen ja sen taloudelliseen tukemiseen. Samalla voitaisiin ehk\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 apua muiltakin mailta ja hallituksilta.

Kun taiteilijatalo valmistuu, ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n sen kannattavuudesta: asiakkaita ja asukkaita on tulvimalla.

Kysymys johdosta ratkaistakoon aikanaan. Voitaisiin ajatella johtokuntaa, jossa olisivat edustettuina Pariisin kaupunki, Ranskan taideakatemiat sek\u00e4 niiden maiden s\u00e4\u00e4tty edustus, vaikkapa aakkosj\u00e4rjestyksess\u00e4, jotka ovat osallistuneet rakennuksen rahoittamiseen.

T\u00e4m\u00e4 johtokunta saisi teht\u00e4v\u00e4kseen varsinaisen hallinnoinnin lis\u00e4ksi valita vuokralaiset oikeuden ja kohtuuden mukaan kaikkien maiden hakijoiden joukosta vain todelliseen lahjakkuuteen huomiota kiinnitt\u00e4en.

Syd\u00e4menasiamme on pit\u00e4\u00e4 Pariisi taiteiden p\u00e4\u00e4kaupunkina. Sen tehd\u00e4ksemme mobilisoikaamme kaikki hyv\u00e4t voimat niin Ranskassa kuin maailman kaikissa muissakin maissa.

Pariisi, lokakuu 1947

Eero Snellman
Taidemaalari
Ranskan Kunnialegioonan komentaja
Helsinki.<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Taidemaalari Eero Snellman, joka asui Pariisissa aikoinaan useita vuosia, esitti vuonna 1947 Pariisissa vetoomuspuheen kansainv\u00e4lisen taiteilijakeskuksen perustamisesta. Cit\u00e9 Internationale des Arts toteutui monien vaiheiden j\u00e4lkeen Pariisin kaupungin rahoittamana vuonna 1965, jolloin valmistui ensimm\u00e4inen sen kolmesta suuresta rakennuksesta. Useat maat hankkivat taiteilijoilleen asunto- ja ty\u00f6skentelytiloja uudesta keskuksesta. Pariisin taiteilijakaupungin s\u00e4\u00e4ti\u00f6 \u2013 Stiftelsen f\u00f6r konstn\u00e4rstaden i Paris perustettiin Helsingiss\u00e4 vuonna 1960. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-55","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/citedesarts.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/55","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/citedesarts.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/citedesarts.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/citedesarts.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/citedesarts.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=55"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/citedesarts.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/55\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":414,"href":"https:\/\/citedesarts.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/55\/revisions\/414"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/citedesarts.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=55"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}